Lapin ylioppilasteatterin TUOTANTOBLOGI

Fisheye is stalking Lapin ylioppilasteatteri

2012-02-15T09:32:00.000+02:00

Joulu !

2011-12-20T04:11:00.005+02:00

Lapin ylioppilasteatteri jää pitkälle ja ansaitulle joululomalle. Paljon on syksyn mittaan nähty, muun muassa maailman synty, koko illan impronäytelmiä, runollinen rakkaustarina sekä ihmisen tietoisuuden, olemassaolon ja kulttuurin muodostuminen. Kaikki tämä on ollut teatterilaboratorioiden uudelleenlanseeraamisen ansiota!

Uudet (sekä vanhat) teatterintekijät ovat päässeet kokeilemaan rajojaan ja uudistamaan perinteisiä teatterikäsityksiä teatterilaboratorioiden muodossa, jotka ovat (kuten edellä on mainittu) teatterituotantoja pienoiskoossa. Rajojen rikkominen ja uuden kokeileminen on elintärkeää luovassa teatteriskenessä, ja juuri siihenhän LYT pyrkii! Kulttuurillinen ponnistelu on erittäin tärkeää nykymaailmassa, jossa taide valitettavan usein siirretään sivuun rahan tieltä. Jos uutta ja mullistavaa ei edes yritetä kokeilla, on jumiutuminen vanhoihin kaavoihin väistämätöntä. Siksi kulttuuripiireissä tulisi aina pyrkiä uuteen ja innovatiiviseen luovuuteen, jotta kulttuurillinen elämä täällä pohjoisessa säilyisi ja saisi uutta tuulta siipiensä alle. Lappi ei suinkaan ole hiipumassa kasvukeskuksien varjoon, vaan elää ja sykkii täydellä teholla! Näiden ajatusten myötä on hyvä jatkaa kohti inspiroivaa kevättä uusien produktioiden merkeissä.

Rauhallista, voimia kerryttävää ja (toivottavasti) valkeaa joulua sekä inspiroivaa ja uutta synnyttävää uutta vuotta toivottaa

Maria Kunnari
kurssivastaava/laboratoriotuottaja ja tottakai koko Lapin ylioppilasteatterin väki!

Huomioliiveissä

2011-12-06T10:33:00.000+02:00

Lapin ylioppilasteatteri esittää;

Huomioliiveissä

ensi-ilta

to 8.12.2011 klo 19

muut esitykset

9.12.2011 klo 19

13.12.2011 klo 19

liput; 2 euroa

Kuvat

Labrailufiiliksiä Huomioliiveistä

2011-11-23T22:58:00.002+02:00

Huomioliiveissä on Lapin ylioppilasteatterin syksyllä 2011 tuottaman teatterilaboratoriohankkeen neljäs tuotanto. Laboratorioiden ideana on ollut tuottaa tiiviissä ajassa joukko pienoisnäytelmiä, joiden lähtökohdat voivat olla hyvin erilaiset. Syksyn aikana on nähty tanssillista ilmaisua, valoa ja projisointeja, naamioita sekä fyysistä teatteria. Huomioliiveissä on syksyn ensimmäinen näytelmä, jossa käytetään myös repliikkejä. Tässä ohjaajan fiilistelyä harjoituksista:

Tänään oli kolmannet treenit.

Joka kerta harkkojen jälkeen on ollut entistä innokkaampi olo, joka kerta edetty harppauksittain. Tämä onkin ehkä hauskinta labrailussa, toimintaa tapahtuu HETI ja hulluimmatkin ideat koitetaan samantien liittää osaksi lavatyöskentelyä ja asettaa käytäntöön, todeksi. Vaikka itse pidän tärkeänä roolityön huolellista rakentamista ja tekstin sulattelua osaksi pitkälle harkittua roolihahmoa, on mukavaa vaihtelua selkeä toiminnallinen tekeminen. Nyt mennään eikä meinata.

Tiimi toimii Lytin päässä paremmin kuin hyvin. Pientä hiustenharomista av-median puolen yhteistyön kanssa, kun yhteistekeminen on osoittautunut erityisesti aikataulullisesti vaikeaksi sovittaa yhteen. Mutta me pidetään pyörät pyörimässä!

Näin tänään Sattumuksia laboratorion toisen esityksen. Todella puhutteleva ja hieno teos. Nerokkaita ideoita ja onnistunutta ilmaisua! Onnea Nikolle ja koko työryhmälle! Olen iloinen myös labrojen erilaiseta työjäljestä ja laajasta repertuaarista. Juuri tämä on teatterilaboratoriotoiminnan ydin: se on läpileikkaus osaamiseemme, haaveisiimme, kiinnostuksen kohteisiimme ja mielikuvituksekkaaseen tekemiseemme. Hieno syksy ja hienoa päästä päättämään se.

Uskon, että meidän esityksessä Huomioliiveissä, tulee näkymään erityisesti kaikki se ylimääränen ja kaikki se olennainen juuri meistä itsestämme. Katsoja kenties tunnistaa itsensä, tai tietoisesti ei varmasti tunnista yhtään mitään. Kliseisyys viedään huippuunsa, koska osaamme nauraa itsellemme. Arkisuus ja konkreettisuus vedetään sopivalla tavalla absurdiksi. Emme pelkää! Elämä on!

Anna - Huomioliiveissä ohjaajalta

Wiljamigaala 18.11.2011

2011-11-20T11:21:00.002+02:00

Lapin ylioppilasteatteri täytti Wiljamigaalan merkeissä 31 juhlavaa vuotta.

Perjantain gaalailta kuvina, olkaa hyvä!

Kuvat; Aino-Kaisa Hirvioja

WILJAMIGAALA 2011

2011-11-17T17:20:00.005+02:00

Wiljamigaala 2011

Lapin ylioppilasteatterin 31. toimintavuosi lähestyy loppuaan. Siitä kertoo se, että maskottimme Wiljami juhlii syntymäpäiväänsä yhdessä teatterimme kanssa perjantaina 18.11.2011. Samana päivänä, kuin eräs vanha ylioppilasteatterilainen; Petteri Markkanen.

Marraskuun 18. päivä on kaikkien "lyttiläisten" juhlapäivä. Perjantaina voimme jälleen huomata, että yksi teatterivuosi on kulunut ja teatterimme on tuottanut valtavan määrän teatterillisia elämyksiä rovaniemeläiselle kulttuurin kentälle. Olemme siis juhlamme ansainneet ja voimme ylpeydellä kohottaa maljan LYT:n syntymäpäiväjuhlan kunniaksi.

Merkkipäivää juhlitaankin perinteiseen tapaan loisteliaan Wiljamigaalan merkeissä. Vuoden 2011 uudet tulokkaat on värvätty järjestämään tämä kaikkien odottama tapahtuma, jossa teatterivuosi nivoutuu yhteen ja jossa jaetaan myös kaikkien jännityksellä odottamat palkinnot: Wiljamin housut ja Petteri Markkaspalkinto.

Wiljamin housuja jaetaan luonnollisesti vuoden aikana ahkeruutta, taitoa ja rohkeutta osoittautuneille teatterintekijöille, mutta kuka ihme on tämä Petteri Markkanen? Miksi hänen legendansa elää yhä, vaikka enää niin harva lyttiläinen edes tuntee tuota teatterin samuraita.

Kuten eräs teatterimme nuoren polven valosuunnittelija kerran tokaisi: "Jos Markkanen tulisi sisään tuosta ulko-ovesta, Wiljamissa alkaisi kukkia ja viheriöidä ja yksisarvisia juoksisi ympäriinsä. Kaikki olisi taas hyvin." Tässä lausahduksessa (kaikesta ironisuudestaan huolimatta) tiivistyy jotakin inhimillistä ja totta: Historia on avain tulevaisuuteen.

Ilman perinteitä ja tietoa menneiden sukupolvien saavutuksista, meillä ei olisi paljon mitään mistä ammentaa voimaa omaan toimintaamme. Tieto siitä, että tuo jo taruolentoa muistuttava Markkanen on toiminut ja tehnyt työtä teatterimme eteen aikanaan vajaat kaksikymmentä vuotta elämästään antaa voimaa meille, jotka tänä päivänä jatkamme tuota samaa työtä. Meille jotka ryömimme lavapalikoiden alla kiristämässä puristimia ja meille jotka kiipeilemme kattoon säätämään valoja ja meille jotka tulemme ilta toisensa jälkeen teatterille tekemään yhdessä sitä työtä, josta muodostuu Lapin ylioppilasteatteri.

Petteri Markkaspalkinto ei siis viittaa enää vain yhteen henkilöön. Se viittaa kaikkiin niihin, jotka ovat antaneet oman osansa Lapin ylioppilasteatterin tekemiseen.

Tämän takia meidän kannattaa jakaa vuosittain Petteri Markkaspalkinto niille ihmisille, jotka ovat tehneet pitkään työtä rakkaan teatterimme eteen: Jotta emme unohtaisi miksi me itse teemme sitä samaa työtä.

Hyvää syntymäpäivää Lapin ylioppilasteatteri!

Sattumuksia

2011-11-16T07:48:00.001+02:00

Lapin ylioppilasteatteri esittää;

Sattumuksia

ensi-ilta

ke 16.11.2011 klo 19

muut esitykset

to 23.11.2011 klo 19

pe 24.11.2011 klo 19

liput; 2 euroa

kesto; 20 minuuttia

Kuvat

Sattumuksia- labra

2011-11-15T19:22:00.008+02:00

Kuva: Aino Hirvioja, Lapin ylioppilasteatteri

Ensimmäiset omat kokemukseni Lapin ylioppilasteatterista alkavat vuodesta 2005 esityksellä Hiiriä ja ihmisiä, joka antoi todella hyvän kuvan wiljamin toiminnasta. Seuraavaksi noin vuoden kuluttua sattumuksesta kävelin sisälle samaan taloon, jossa sinä syksynä tuotettiin labroja. Näin siellä varjoteatteriesityksen, jossa mentiin lavalle valkoisen kodan sisälle, jonka seinät pian olivat täynnä varjoisia tarinoita. Muistelen olevani hyvin vaikuttunut siitä kokeellisuudesta laadukkuudesta, jota wiljamilla tehtiin. Tekipä mieleni päästä mukaan.

Eihän siinä mennytkään kuin vuoteen 2010 kuin vihdoin pääsin matkaan, ja nyt syksyllä 2011 oli otollinen hetki tehdä jotakin yhtä kokeellista kuin mitä olin itse kokenut. Itseasiassa päädyin itsekin ohjaamaan esityksen silkasta sattumasta, kuin puhuin "väärille" ihmisille halustani tehdä fyysistä teatteria.

Sattumuksia- labra ei suinkaan ole oma Lapin ylioppilasteatteri historiikkini vaan fyysisen teatterin keinoin toteutettu esitys sosiaalisen maailman synnystä, rituaaleista, uskonnon epämääräisyydestä, kulttuurin kehityksestä ja ennenkaikkea yksilön muokkautumisesta ryhmässä. Lähtökohtana esityksessä on yksilö vailla mitään kokemuksia tässä maailmassa. Yksilö kokee asiat omalla tavallaan ja antaa itsestään irti sen, mikä tuntuu luontevimmalta, eikä mitään opittua. Pakon sanelemana tämä kuitenkin ajautuu yhteen muiden kanssa ja päätyy rakentamaan tätä todellisuutta, missä nytkin elämme - silkasta sattumasta. Kuin kaikki ovat yhdessä, seuraa ryhmääntyminen ja ryhmääntymisen varjopuoli on aina hyljeksiminen. Hyljeksintäkin puolestaan synnyttää oman tarinansa, joka esiintyy mielenkiintoisena.

Kun olemme jo yhdessä, luonnollista kannsakäymistä on leikki, mikä voi syntyä yhteisesti tai jonkun ohjaamana. Leikki puolestaan synnyttää hyljeksittyjä, jolloin juostaan jälleen samaa oravanpyörää. Miten kaikki sitten liittyy uskontoon tai rituaaleihin. Kulttuurista nyt puhumattakaan. Uskonto on ehkä syntynyt pelkkien väärinymmärrysten ja ja ihannoinnin kautta, joka vetää puoleensa massan mielenkiinnon. Hauskasta leikistä ulos jätetyt marttyyrit johtavatkin yht'äkkiä suurta massaa. Kulttuurin syntymiseenkään ei paljoa enempää tarvita. Se on pelkkää kohtaamista luonnon kanssa, joka jää mieleen ja siitä jalostuu. Politiikka puolestaan syntyy täysin samoista lähtökohdista, vaikka politiikan aikana maailma on jo pitkälle rakentunut sattumuksien leikkikenttä. Mikä voimavara väärinymmärtäminen ja matkiminen onkaan.

Alunperin tarkoituksena oli käyttää devising menetelmää, mutta kuin ekana viikkona ei suurta maailmansynnyn tarinaa vielä ollut syntynyt, niin tuottaja ystävällisesti totesi kutakuinkin seuraavalla tavalla: "Tee nyt vittu se käsikirjoitus", mikä oli erittäin aiheellista. Menetelmä ei tosin suinkaan ole kokonaan unohtunut, vaan työryhmä on aktiivisesti esittänyt omia mielipiteitään ja luonut omatoimisesti kohtauksia ja liikekieltä käsikirjoituksen pohjalta.

Fyysinen teatteri on äärimmäisen haastava teatterin laji, joka vaatii myös katsojalta paljon. Esityksissä ei ole sanoja, vaan koko kaikki kerrottava tapahtuu ruumiin kielellä. Näyttelijöiden läsnäolo ja liikkeiden puhtaus sekä selkeys ovat kaikki ne sanat, joilla lavalla tapahtuva välitetään katsojille ja viedään tämä mukaan esityksen maailmaan. Aihe itsessäänkin on hyvin haastava ja alle 20 minuutin siirtymä tyhjästä ihmisestä kehittyneeseen teolliseen maailmaan luo myös tietynlaisia haasteita. Loistava työryhmä teki tosin ohjaamisen yllättävän helpoksi hauskaksi.

Esityksestä tuli mielestäni onnistunut kokonaisuus mikä ottaa huomioon kehityksen vauhdin. Alku on aina hiljaista, mutta valmiina on tietyt sattumusten palaset niin muutos tapahtuu todella nopeasti.

- Sattumaohjaaja Niko Väistö

Genesis ensi-ilta 11.10.2011

2011-10-13T13:05:00.001+03:00

Kuvia esityksestä ja ensi-illasta saa kopioida ja käyttää, kunhan mainitsee kuvaajan!

Näyttelijöille kiitokset!

Tekniikalle kiitokset!

Työryhmä alkaa rentoutua jännityksen jäljiltä

Huojentunut ohjaajaa pääsi jättämään ensi-illassa

hengentuotoksensa näyttelijöiden henkiin puhallettavaksi.

Kiitospuheiden paikka.

Myös ylioppilasteatterin hallituksen puolesta kiitetään

työryhmää nopeasta ja hyvin aikaansaadusta teoksesta.

Ohjaajan ja koreografin yhteispönötys.

Genesiksen esitykset

(facebook event)

21.10 Pe klo 19:00
22.10 La klo 19:00
26.10 Ke klo 19:00

Esitys kestää 20min

Lippuhinta 2e

Paras ilta on ensi-ilta!

2011-10-12T14:45:00.001+03:00

Yksi teatterintekemisen hauskimpia hetkiä on ensi-ilta. Työryhmä on puurtanut viikkoja, viettänyt pitkiä iltoja harjoituksissa ja ensi-iltaviikolla tahti on vain tiivistynyt. Ja ensi-illan paine on kohonnut päivä päivältä, harjoitus harjoitukselta, kunnes vihdoin koittaa se hetki, kun kaiken on oltava valmista, yleisö istuu katsomon penkeissä, eikä mitään enää ole tehtävissä. Ohjaaja luovuttaa teoksen näyttelijöiden haltuun ja työryhmä lähtee esityskauden kestävälle seikkailulle.

Paras hetki lienee siis se, kun ensimmäinen esitys on ohi ja voi todeta, että selvittiinpä siitäkin. Kukaan ei kuollut tai pyörtynyt lavalle, kenenkään varvas ei irronnut ja kenenkään kuukautiset eivät alkaneet kesken esityksen (suora lainaus eilisen ensi-illan keskustelusta).

Esityksen päätyttyä näyttelijät pesevät meikit pois, valo- ja äänimies sammuttavat laitteet, ohjaaja pyyhkäisee hien otsaltaan ja tuottaja hikoilee keittiössä biletarjoilujen kanssa. Kaikki huokaisevat syvään, toivottavasti tyytyväisinä.

Sitten voidaankin aloittaa biletys ja pönötys. Nostetaan malja työryhmälle ja sen huikeille saavutuksille. Nostetaan toinen malja 31-vuotiaalle Lapin ylioppilasteatterille. Rennosti perinteitä kunnioittaen. Ja perinteisiinhän kuuluu myös lahjojen antaminen; työryhmä muistaa ohjaaja, ohjaaja muistaa työryhmää.

Tämän vuoden kolmansissa ensi-iltajuhlissa Genesis -työryhmän ohjaaja ja koreografi saivat nestemäisen muistinpyyhkijän lisäksi myös niin sydäntä kuin takapuoltakin lämmittävät villapöksyt (tietysti signeerattuna). Ja työryhmä pääsi paistattelemaan yksinäisen tähden alle. Onpa jännittävää kertoa näin nokkelin kiertoilmauksin siitä, että teatterissa annetaan perinteisesti lahjaksi myös alkoholituotteita.

Viinahuuruista huolimatta kaikilla oli kuitenkin hauskaa. Itse seurasin tilannetta tällä kertaa täysin katsojan näkökulmasta. Työryhmä koostui pääasiassa uusista teatteriharrastajista, jotka selvästi puhkuvat intoa ja uusia ideoita samalla kun me vanhat ja toivomme menettäneet kalkkikasat huolehdimme siitä, että kaikki ovet tulevat lukkoon illan päätteeksi ja että varmasti on siistiä seuraavana aamuna.

Teatterin tekeminen ei siis aina ole sitä siivoamista, harjoittelemista, rakentamista, purkamista, valaisemista, tuottamista, markkinointia, kirjanpitoa, kokoustamista, näyttelemistä ja linpunmyyntiä. Joskus on myös syytä juhlaan ja silloin tanssitaan Ismo Alangon kanssa! Taiteilijaelämää...

GENESIS jyrisee!

2011-10-09T23:30:00.005+03:00

GENESIS (ensi-ilta 11.10.2011)

Lapin ylioppilasteatterin tämän syksyn kolmas (tai oikeastaan neljäs) ensi-ilta on tulevana tiistaina 11.10.2011 klo 19 alkaen kulttuuritalo Wiljamissa. Ylioppilasteatterin syksy koostuu pienistä teatterilaboratorioista, joissa uudet ja vanhat lyttiläiset toteuttavat tiiviissä ajassa pieniä teatteriteoksia.

Kauden avauksena nähtiin Näytelmä päivässä -työpajan tuotos 39-69, joka perustui sattumanvaraiseen otantaan klassikkotekstin sivuilta 39-69. Yksipäiväinen työpaja alkoi tekstin valinnalla ja päätyi 11 tunnin päässä odottaneeseen ensi-iltaan ja sitä seuranneisiin ensi-iltajuhliin.

Toinen ja periaatteessa kolmaskin ensi-ilta vietettiin Tyhjän päällä -improvisaationäytelmien parissa. Syksyn aloitusrytinässä ylioppilasteatterille koottiin myös aivan uusi improryhmä, joka kunniakkaasti jatkaa Tyhjän päällä -perinnettä, joka on aloitettu jo vuonna 1998. Improvisoituja näytelmiä, joissa jokainen ilta on ensi-ilta, jatketaan koko syksy ja vielä kevätpuolellakin. Näitä näytelmiä on kevyt tuottaa ja siirtää ihan mihin tahansa, koska impronäytelmät eivät perustu käsikirjoitukseen, vaan kaikki tarinat luodaan esittämisen hetkessä, täysin improvisoiden. Myös lavastus improvisoidaan joka kerta erilaiseksi. Tyhjän päällä -impronäytelmien seuraava esitys on perjantaina 14.10.2011 klo 19 alkaen kulttuuritalo Wiljamissa.

Tulevana tiistaina vietetään siis jo syksyn neljättä ensi-iltaa ylioppilasteatterissa ja luvassa on LYT:lle paluun tehneen Juraj Kypön rohkea esikoisohjaus GENESIS. Produktio on toteutettu osana Teatterilaboratorio -projektia. Harjoituskausi on kestänyt pari viikkoa ja näinkin lyhyessä ajassa aktiiviset teatteriharrastajat ovat luoneet äärimmäisen näyttävän kokonaisuuden.

Kyseessä on visuaalinen ja mystinen spektaakkeli, joka perustuu liikkeeseen, rytmiin ja musiikkiin sekä upeaan visuaaliseen toteutukseen. Perusideana työryhmällä on ollut kuvata kuvitteelinen elämän syntyminen liikettä valoa, ääntä ja projisointeja käyttäen. Teoksen musiikeista vastaa tänä syksyllä LYT:lle tullut Panu Akrenius ja koreografiat on suunnitellut Jenny Timonen.

Produktiossa on käytetty paljon vahvaa osaamista Lapin yliopiston audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta ja se myös näkyy. Mukana toteutuksessa on myös vanhoja LYT-konkareita, kuten valosuunnittelija Juho Jokela sekä puvustaja Sari Savela. Lavalla liikkuu joukko uusia kasvoja sekä muutama tuttu tekijä.

Kaksikymmenminuuttisessa kokonaisuudessa, joka koostuu liikkeestä ja musiikista, ehditään herättää paljon ajatuksia, eikä työryhmä ole pelännyt jättää katsojalle mahdollisuutta tehdä oma tulkintansa. Luvassa on siis raikas tuulahdus uutta ja rohkeasti kokeilevaa teatteria, joka nojaa kuitenkin kauniin yksinkertaiseen tarinaan. Kannattaa siis tulla kokemaan, näkemään ja kuulemaan maailman syntyminen uusissa äänissä, valoissa, kuvissa ja ajatuksissa.

Onko teatterilabra sinun tapasi tehdä teatteria?

2011-10-07T14:20:00.001+03:00

Oletko innokas kirjoittaja, ohjaaja tai muuten vain kiinnostunut teatterin tekemisestä? Etkö kuitenkaan tiedä, mitä tekisit? Lojuuko pöytälaatikossasi seuraava Romeo & Julia? Vai oletko aina halunnut ohjata kokeellisen tanssiteoksen?

Onko sinulla luovia ideoita, mutta ei kanavaa, mitä kautta tuoda niitä julki? Ei hätää, Lapin ylioppilasteatteri voi auttaa!

Etsimme kaikenlaisia tekstejä (keskeneräisiä, valmiita, kokeilevia, klassisia, novelleja, näytelmiä, dialogeja, monologeja, runoja, mitä vaan!) käytettäväksi Lapin ylioppilasteatterin syksyn teatterilaboratorioissa.

Teatterilaboratoriot ovat teatteriproduktioita pienoiskoossa: parin viikon harjoituskauden aikana kootaan noin tunnin mittainen esitys, jota esitetään Lapin ylioppilasteatterin näyttämöllä kulttuuritalo Wiljamissa.

Mikäli kuulostaa siltä, että juuri sinun ideasi/tekstisi olisi omiaan tähän projektiin tai tiedät jonkun, joka olisi kiinnostunut, ota yhteyttä

Maria Kunnari
Teatterilaboratoriotuottaja
maria.kunnari@edu.ramk.fi

TUOTTAJAT HUOMIO!

2011-10-07T14:17:00.000+03:00

Blogi on tarkoitettu LYT:n tuotantojen seuraamiseen. Käykääpä siis kertomassa kaikelle kansalle ajankohtaisista asioista, suurista suunnitelmista ja hauskoista sattumuksista. Kansa haluaa tietää kaiken esituotannosta harjoituskauteen ja ensi-illasta hautajaiskaronkkaan!

Kansan kannattaa seurata tiedotusta myös FACEBOOKISSA

Blogin muodonmuutos

2011-10-07T14:03:00.000+03:00

Lapin ylioppilasteatteri eli tuttavallisesti LYT on astunut bloggaamisen ihmeelliseen maailmaa. Blogin ulkoasu hakee vielä muotoaan ja kehitysehdotuksia otetaan ilolla vastaan.

Blogi tulee muokkautumaan ajan kuluessa ja tarpeiden mukaan. Jos sinulla on kiinnostusta lähteä parantamaan blogin tai LYT:n nettisivujen visuaalista ilmettä, niin ota reippaasti yhteyttä vaikkapa sähköpostilla!

lyt@ulapland.fi

Lapin ylioppilasteatterin tuotantoblogi

2011-10-03T18:55:00.000+03:00

Tämä on Lapin ylioppilasteatterin uusi tuotantoblogi, jossa seurataan työn alla olevia produktioita, niiden etenemistä ja tunnelmia.

Blogissa julkaistaan myös kuvia ja jännittäviä tai vähemmän jännittäviä kertomuksia harrastajateatterin ihmeellisestä maailmasta.